Ihanaa olla Suomessa taas! Vaikkakin sääolosuhteet ovat olleet lähestulkoot hirvittävät joka päivä. Talvi Riossa olisi ollut huomattavasti lämpöisempi ja vähäsateisempi. Kotimaata ei kuitenkaan helpolla voita mikään!

Melkein vuoden yhtämittaisen poissaolon jälkeen Suomen luonto näytti niin ihmeelliseltä, että sitä ei voinut olla kuvaamatta. Helsinki-Vantaan lentokentältä ei tarvinnut ajaa montaa kilometriä Porin suuntaan, kun oltiin jo upeissa maalaismaisemissa. Keskiyön aurinko paistoi ja usva peittosi peltoja. Jotain mitä mieli ja sydän on kaivannut kaiken hälinän keskellä.

Ja kuinka ihmeelliseltä Suomi tuoksuikaan. Puhtaan luonnon tuoksu huumaa olotilaa ja saa kodin tuntumaan kodilta. Liikennettä ei ollenkaan. Hiljaisuus aivan uskomatonta. Toki hiljaisuuden jälkeen kuulee ne tuhannet linnut visertämässä lähimetsikössä ja siihen on hyvä nukahtaa omaan vanhaan sänkyyn.

Ja mitä Suomessa ensimmäiseksi halusin tehdä? Mennä syömään Hesburgeriin gluteenitonta ja laktoositonta hampurilaista. Edellisestä hampurilaisesta tai pizzasta olikin vierähtänyt jo melkein vuosi. Ja voi kuinka hyvältä se maistui. Niin kuin kaikki muukin, jota ei voi saada pitkään aikaan. Kotitekoiset hampparit ja pizzat toki silloin tällöin, mutta se on sitten ihan eri juttu. 

Loma Suomessa kuulostaa ihanalta ja huolettomalta. Meidän kohdalla se on vain ollut yhtä haipakkaa paikasta toiseen. Pakkaamista, purkamista, autoilua, veneilyä, mökkeilyä, kyläilyä, caravaanaamista, huvipuistoja ja festareita. Eipä juurikaan ole välipäiviä kuin pyykinpesuun. Miksei sitä vain voisi rauhoittua ja nauttia omasta kodista. 

Ja edelleenkin se aika vain rientää, eikä suostu pysähtymään. Pikkuhiljaa saa taas alkaa miettimään mitä sitä täytyisi ostaa Brasiliaan paluuta varten. Vaatteita koko perheelle, erilaisia herkkuja, leivinpaperia, vaniljasokeria, gluteenittomat kauraryynit, pepsodent, kunnolliset vaaleille hiuksille tarkoitetut hiustenhoitotuotteet ja kosmetiikkaa. Nyt jo aika tarkkaan tietää mitä kannattaa viedä ja mitä ei. 

Herkkuja tuskin vien tällä kertaa isompia määriä. Poikkeuksena salmiakki. Brasiliastakin on jo löytynyt omat herkut. Melkoinen hitti on karamelli- ja suklaapopcornit. Toimme niitä kilokaupalla Suomeenkin maistiaisiksi.  

Kesän ja kotikaupungin huippukokemus oli ehdottomasti viime viikonlopun Pori Jazz Festivaalit. Parikymmentä vuotta sitä on jo tullut käytyä kyseisillä festivaaleilla jossakin muodossa. Viimeiset pari vuotta ovat tarjonneet huikeat esiintyjät, esiintyjiä omasta nuoruudestani, joita en kuvitellut koskaan pääseväni kuuntelemaan livenä. 

Jazzeilta löytyi myös hyvää gluteenitonta ja laktoositonta korealaista ruokaa. Festivaaliruoat tuppaavat olemaan pikaruokaa täynnä rasvaa ja gluteenia, mutta nyt löytyi oikein helmi. Sen verran maistui, että oli pakko kahtena iltana käydä syömässä samassa paikassa. Lisäksi palvelu oli erinomaista. Taisi olla ensimmäinen kerta kun söin jazzkadun pöperöitä kymmeneen vuoteen. Yleensä mukana on ollut sen verran eväitä, ettei nälkä ole päässyt yllättämään.

Helteitä ei ole näkyvissä vieläkään kuukauden jälkeen. Toisaalta ihan mukavaa näinkin vaihteeksi. Riossa tyypit kulkee alle 25 asteen lämmössä toppatakeissa ja talvisaappaissa. Nyt ymmärrän kyseistä ilmiötä hieman paremmin kuin vuosi sitten. Suomeen tuloni jälkeen olen kulkenut huivi kaulassa, farkut jalassa ja nahkatakki päällä. Keho on tottunut kuumuuteen ja viileä ilma tuntuu tuplasti kylmemmältä.  Ja onhan meillä joka kodissa lämmitys.

Rion paikallisuutisissa mainittiin kadulla asuvien kärsivän hypotermiasta kun lämpötila käy hieman alle 20 asteen. Kylmin päivä (yksi päivä)omalla kohdallani Riossa on ollut 17 astetta. Yleensä näin viileitä päiviä ei kuitenkaan tule montaa peräjälkeen, joten tuskin hypotermia suuria tuhoja saa aikaan. Loppujen lopuksi kysymys on vain pukeutumisesta.

Vauhdikas ja kiireinen kesäloma verottaa hieman myös kirjoittelua. Ajatukset ovat myös kaukana Brasiliasta. Vielä on muutama viikko aikaa nauttia ihanasta Suomen maasta, nauttikaahan te muutkin!