Lämmintä ympäri vuoden, kuulostaa hyvältä eikös? En olisi koskaan uskonut, mitä kaikkea lämmin ja trooppinen ilmasto tuo mukanaan. Ajatuksena se oli kiehtovaa lähinnä siksi, että ei tarvitsisi palella talvella. Pääsee lumitöistä, pakkasista, loskakeleistä ja pimeydestä edes muutamaksi vuodeksi. Olen aina ollut kesäihminen ja vihannut talvea. 

Lähtiessäni vannoin, etten koskaan valita kuumuudesta. No en nyt aio valittaa, mutta pakko hieman kuvailla mitä asioita jatkuva kuumuus tuo mukanaan. Asioita, joita ei juurikaan tule ajatelleeksi ennenkuin kokee.

Kun Suomessa on kesä, Brasiliassa on talvi. Brasilian talvi on kuitenkin pääosin Suomen kesää lämpöisempi. Päivät ovat kylläkin lyhkäsempiä, aurinko laskee jo viiden jälkeen. Kun lämpötila alenee 25 asteeseen, saattaa nähdä ihmisillä talvisaappaita ja kevyttoppatakkeja päällä. Eihän tuota voi kun ihmetellä. Alkuaikoina kuljin shortseissa säässä kun säässä, nyt jo tuntuu, että tarvitsee laittaa farkut jalkaan kun asteet alenevat 25, joten näköjään keho tottuu kaikkeen, eikä ajatus talvivaatteista enää naurata niin paljon.

Kun Brasiliassa on kesä, Suomessa puolestaan on talvi. Talvella aurinko laskee siinä kahdeksan jälkeen. Nämä kaksi viimeistä Brasilian kesää ovat olleet todella kuumia ja kuivia. 

Kevät ja syksy puolestaan ovat melko lämpöisiä nekin. Lämpömittari käy 30 asteen molemmin puolin vaihtelevasti ja sataakin saattaa.  Sateisin kuukausi on kuitenkin tilastollisesti tammikuu.

Kesällä kun asteet lähenevät päivittäin putkeen muutaman kuukauden 40 ei siinä paljoa kykene tekemään kuin olla sisätiloissa. Sisätilat ovatkin lähes joka paikassa hyvin ilmastoituja. Tämä luo monesti haasteita miten pukeutua.

Kaupoissa, ostoskeskuksissa ja ravintoloissa ilmastointi on niin kylmällä, että sandaaleissa varpaat paleltuu ja ilman pitkähihasta ei tarkene. Älytöntä pitää niin kylmänä paikkoja. Pienempikin viilennys helpottaisi ja olisi varmasti riittävä. Mutta kai siihenkin on olemassa jokin järkevä syy, mitä maallikko suomalainen ei vain tajua.

Lämpötilat eivät tahdo öisinkään laskea alle 30 asteen. Tätä olotilaa kun elää marras-joulukuusta maalis-huhtikuuhun loppuajasta tuntuu jo että keho ei kestä enää. Mutta valittaa ei saa. Ihanaa ympärivuorokautista saunomista!

Öisin ei pysty nukkumaan ilman ilmastointia. Ilmastointiin tottumattomana on hurina ja puhallus häiritsevää. Veto tuntuu niskassa ja nenä alkaa vuotamaan. Lakanat saa vaihtaa kaksi kertaa viikossa. Peittoja ei ole tarvittu kuin ehkä kymmenisen kertaa.

Kesäaamuisin kun herään, keittiössä on noin 50 astetta lämmintä. Ei juurikaan huvita tehdä aamiaista. Keittiössä on myös kaasupisteemme ja jonkun ihmeen lakipykälän mukaan keittiössä täytyy olla kaasun vuoksi avoin ilmatie ulos, eli käytännössä meillä on aina aukko keittiössä ulos. Aukko täytyy myös olla tietyn suuruinen, ei mikään pikkuluukku. Tämä lienee syy myös siihen, että yleensä keittiössä ei ainakaan laillisin keinoin ole ilmastointia. Alussa ajatus kauhistutti, varsinkin kun kuvittelin mitä kaikkea tropiikissa saattaa tulla sisään tuosta aukosta. 

Kuumuus on myös äärimmäisen uuvuttavaa. Ulkona lenkkeily tai kävely mahdoton ajatus. Urheilua harrastetaan lähinnä viileissä sisätiloissa. 

Ihmiset ryntäävät myös rannoille viilentymään, siellä kun on aina muutama aste viileämpää. Rantaa puhtaampi vaihtoehto on oma uima-allasalue aurikotuoleineen. Meidän altaalla on myös kioski, jota pitää aina iloinen ja ystävällinen Joao. Toista ovat hänen kaksi työntekijää, joilta ei koskaan liikene hymyn hymyä. 

Joaon kioskista saa ranskalaisia ja lihavartaita farofalla. Annos on onneksi gluteeniton ja laktoositon. Myös hampurilaiset kuuluvat valikoimaan. Varsinaista ruokalistaa ei ole, tarjonta vaihtelee samoin kuin aukioloajat. Myös tuoreet sucot eli mehut kuuluvat valikoimaan, samoin kun paikallinen kuuluisuus caipirinha. Uima-altaassa on pöytä ja jakkaroita, joissa voi näppärästi nauttia aterian vedestä nousematta. Ikäväkseni kuulin juuri uutisen, että Joao on lähtenyt ja kioski toistaiseksi suljettu. Uutta yrittäjää odotellaan.

Altaalla harvoin näkee naisilla uimapukuja, kaikilla naisilla isoilla ja pienillä, lapsilla ja vanhuksilla on bikinit. Tai jos ajatellaan kankaan määrää, niin Suomalaisiin bikineihin verrattuna kangasta on käytetty noin neljännes. Brasilialaiset naiset ovat selvästikin ylpeitä vartaloistaan, eivätkä häpeä sitä mitenkään esitellä.  Jopa naisena ei voi olla huomaamatta erinäisiä tyypillisiä piirteitä brasilialaisisa naisissa. 

Oikein kuumana aikana ruokahalu on heikohko, taitaa olla sama juttu muillakin. Vasta kun aurinko laskee alkaa päivällishuoneissa hulina ja ihmiset illallistavat yömyöhään.  Näin meillekin usein käy, nälkä tulee vasta pimeän tultua  jos on tullakseen. Sitten on hyvä aika siirtyä parvekkeelle grillailemaan paikalliseen tapaan omassa pikku churrascossamme. Kilo suolattua lihaa vartaaseen ja varras pyörimään tunniksi tai pariksi ns.grilliin.

Kuumuus on yhtä kuin aurinko ja vaatii hyvää ihon suojakerrointa. Meidän perheessä on neljä erityyppistä ihoa ja kaikki tarvitsemme hieman erimäärän suojausta. Itse käytän 50 kasvoihin, koska sain aurongosta heti alkuun iho-oireita. Ja aurinkohan on ryppyjen edistäjä, joten suojaus on sitäkin tärkeämpää. Ihan varmasti sitä ruskettuu suojakertoimienkin läpi. Lisäksi ehkä kuvittelen, mutta minusta tuntuu, että aurinko on myös aiheuttanut päälaen hiustenlähtöä minulla ja puolisollani, toki tämä saattaa johtua myös ikääntymisestä. Hattuja ja lippiksiähän täällä ei juuri käytä kuin turistit. 

Muutoin käytämme kaikki suojakerrointa 30 aina aurinkoon mennessä. Nyt jo ehkä pärjää suojakerroin 15, jos ei kauaa ole ulkona. Rusketus on hienoa, mutta näin valtava määrä auringon ultraviolettisäteilyä päivästä päivään ei ole ole hyväksi kellekään. 

Aurinko on myös niin kuuma ja polttava, että kirjaimellisesti kohtisuorassa paisteessa ei kauaa pysty olemaan tulematta huonovointiseksi. Ulkona työskentelevät ihmiset, kuten esimerkiksi rakennustyömiehet pitävät varmasti ansaittua siestaa kuumimpana aikana ja saattavat torkkua ympäriinsä varjoisissa paikoissa. 

Jäätelöä saa tässä maassa kummastuttavan vähän ja harvoista paikoista. Voisi kuvitella, että jäätelö tekisi hyvin kauppaa näissä lämpötiloissa, mutta tarjonta on melko olematon jos vertaa Suomen valtaviin jätskialtaisiin ja kioskeihin. Toisaalta ymmärrettäväähän tuo, kuinka tässä maassa, näissä lämpötiloissa ja ruuhkissa koskaa saisi jäätelöä kuljetettua paikasta toiseen. Lisäksi jäätelöstä on vaikea nauttia kauaa, sillä käsiinhän se sulaa melko nopsaa.

Vesi on myös oleellisessa roolissa. Vettä pitää juoda hurjia määriä, mutta sitä ei voi juoda hanasta. Kaikilla on joko vedensuodatin tai kaupasta ostettua vettä. Juomavettä toimitetaan myös suurissa kanistereissa kotiin. Jos käytät hanavettä kasvisten pesuun on suositeltavaa käyttää eräänlaista desinfointiainetta veden joukossa. 

Väkisinkin hanavettä siti ajautuu elimistöön jotain kautta. Kuulemma ihan tavanomaista, että ihmisillä on erinäisiä ameeboita, parasiittejä tai muita bakteereja mitä lie. Jotkut ottavat kerran vuodessa ihan vaan varmuuden vuoksi lääkekuurin, joka tappaa ainakin suurimman osan näistä eliöistä. Itse olen jo ottanut kaksi kertaa, viimeksi viikko sitten. 

Kaksi kuumaa kesää on aiheuttanut myös sen, että maa kärsii kuivuudesta. Vettä pyydetään säästämään ja hintaa tietenkin nostetaan. Sama juttu sähkön kanssa. Täälläoloaikanamme sähkön hinta on noussut melkein 40 prosenttia. Pidä nyt sitten ilmastointia päällä kun se maksaa joku 5 euroa/tunti. Toki sähkön hinta vaihtelee kolmessa eri hintaluokassa, riippuen saatavuudesta. Kuumin aika on tietenkin aina se kallein aika. No, maksamme joka tapauksessa viilennyksestä enemmän kuin omakotitalomme lämmityksestä Suomessa talvella.

Aurinko, valo ja lämpö on osa Brasiliaa ja brasilialaisia. Tämä ilmasto yksistään selittää monta tekijää paikallisissa ihmisissä ja elämäntavoissa. Sitä tuskin koskaan pystyy täysin ymmärtämään. Ymmärrys on kuitenki kasvanut huomattavasti matkan varrella. Joka päivä silti löytyy vieläkin uutta. Tämä maa se jaksaa kyllä yllättää!