Tekstin kirjoittamisella on nyt vähän hassu aika. Kello näyttää 1:40, mutta uni ei vaan ota tullakseen niin päätin kirjoittaa tänne. Edellisestä tekstistäni on vierähtänyt jo tovi, mutta totuuden nimissä kaikki aika tietokoneella on mennyt muutamien kuvien muokkaamiseen ja videon editointiin. Olen ollut hyvin vähän tietokoneella. 

Nyt kuitenkin päätin kirjoittaa omista tuntemuksistani. Olen ylpeä siitä, että kannan keliakiaa. Ensinnäkin jo siitä syystä, mitä kaikkea positiivista se on elämääni tuonut. Toiseksi siitä, että minä välitän mitä suuhuni laitan. Keliakia on sen minulle opettanut. Monesti kuulen ihmisten voivottelevan ruokavalion vaikeutta ja saan kysymyksiä usein, että mitä minä oikein voin syödä. Myös se on opettanut minut arvostamaan kaikkea sitä, mitä minä voin syödä. Minulle on tarjolla ihanaa ja maukkaan makuista gluteenitonta leipää, suosikki kaurapuuroani ja voin syödä vaikka minkä näköisiä piirakoita. Tämän ohessa olen oppinut myös arvostamaan muutakin ruokaa ja ruoan laatua. 

Sairastan keliakiaa ja olen tavallaan kiitollinen keliakialle, sillä se on saanut minut myös tajuamaan sen, että hei maailmassa on paljon vakavampiakin sairauksia ja hei mä en sairasta niistä yhtään mitään. Vautsi, mun sairauteen on hoito eikä mun sairaus vaikuta mun elinajan odotteeseen tai elämän laatuun. Tämän tajutessani olen voinut nauttia joka päivästä. Olen varma, että moni terve ihminen ei sitä tajua, miten suuri etuoikeus on olla terve ja hyvinvoiva. Tähän voin vetää myös sen verran omaa selkääni, että jokainen treeni ja liikunta kerta on minulle etuoikeus ja olen suuntattoman kiitollinen niistä kerroista, kun voin liikkua. 

Tällä haluan tuoda jollain tasolla uutta valoa teidän lukijoiden arkeen ja avartaa katseita, miten hyvin meillä asiat on. Nauttikaa arjen pienistä iloista, siitä täydellisesti sulatetusta leivästä tai maukkaasta pastasta. Ihanaa kesän alkua sinulle.

Postauksen kuvat ottanut Juhani Ahtiluoto http://juhaniahtiluoto.kuvat.fi/