Olet täällä

Anonymous (ei varmistettu)
4

Innostin taannoin tytärtämme osallistumaan Keliakia-lehden kirjoituskilpailuun, jossa lukijoita pyydettiin kertomaan omasta keliakiataipaleestaan.

Ekaluokkalainen tytär kirjoitti: "Minä olen Adalmiina. Minulla on ollut keliakia ihan pienestä asti. Minä rakastan pandoja."

Lyhyt teksti jäi lähettämättä, mutta julkaisen sen nyt tässä. Noissa kolmessa virkkeessä piilee ainakin yksi viisaus: keliakia ei ole koko elämä. Se on iso osa elämää, se on iso osa identiteettiä, mutta elämään mahtuu paljon muutakin – kuten pandat!

Olemme jännittyneinä seuranneet Ähtärin eläinpuiston pandahanketta. Jos hanke toteutuu, aiomme olla ensimmäisiä lippujonossa!

P.S. Mitä sinä rakastat?

Kommentit

Adalmiina on. :) Hauskaa kuinka lapset jostain vain nappaavat noita omia mielenkiinnonkohteitaan. Trevlig resa ja näkemisiin!
Ihana Adalmiina. Kirjoitat tosi kivasti :)
Kiitos Hanna! :) Pandat on ollu Adalmiinalle tärkeitä jo muutaman vuoden ajan. Hellyttävää kuinka tyttö kantaa välillä kovasti huolta pandojen uhanalaisuudesta. Ja oma lemmikkipandakin pitäisi saada...

Lisää uusi kommentti