Vatsavaivoja ei yleensä kauheasti voivotella tai kuvailla yksityiskohtaisesti kahvipöydässä, töissä tai facebookissa. Harvoin kuulee kuinka usein käy kakalla tai minkälaista kakka on. Flunssan oireet, kipukohdat ja rään väri ja koostumus voidaan käydä hyvinkin tarkasti läpi. Poikkeuksena lienee tuoreet äidit, jotka seuraavat neuvolan ohjeiden mukaan vauvojensa ulosteen koostumusta, väriä ja hajua ja vaihtavat kakkakuukumisia toisten äitien kanssa.

 

Kun reilu kaksi vuotta sitten sain keliakiadiagnoosin, ihmiset kysyivät mm. millaisia oireita minulla oli ja mitä tapahtuu jos syön gluteenia. Pakkohan asia oli tiivistää lyhyehköön vastaukseen erilaisista vatsaoireista. Todellisuudessa olisin voinut tietenkin kertoa vuosikausia kestäneestä ripuloinnista ja veriulosteista, mutta ei tuollaisista asioista nyt puhuta. Ei ainakaan kahvi-tai ruokapöydässä, siellä kun keliakia viimeistään tulee puheenaiheeksi, kun tunnettuna herkkusuuna jätän monet herkut väliin. Asiasta kirjoittaminenkin vähän nolottaa, mutta aloitetaanpa alusta..

 

Siitä on varmaan 20-vuotta kun kävin lääkärissä jatkuvien vatsavaivojen vuoksi. Olin varma, että minulla olisi laktoosi-intoleranssi, koulukirjassa mainitut oireet viittasivat siihen. Yllätyin kun kuulin, että olin terve nuori nainen, ei ongelmia maidon kanssa. Oireet jatkuivat ja myöhemmin todettiin paksusuolen toimintahäiriö, johon terveyskeskuslääkäri totesi, että jätä vaalea leipä pois ja syö kuituja ja kasviksia paljon ja antoi käteeni kaksisivuisen esitteen asiaan liittyen. Eipä tuo juurikaan muuttanut köyhän opiskelijan arkea ja elämä jatkui normaalisti.

 

Kaksi ja puoli vuotta sitten totesin, että ehkä jatkuva pahoinvointi, ripuli ja oksentelu on jotain muuta kuin paksusuolen toimintahäiriötä tai vatsatautia. Aina vaan teki pahaa ja yökötti. Mutta koska en ollut laihtunut en ollut kovinkaan huolissani. Päätin kuitenkin käydä juttelemassa asiasta lääkärin kanssa.

 

Jotekin kaikista vatsan ja suoliston vaivoista puhuminen lääkärille oli vaikeaa. Muistan vain kun lääkäri kysyi kuinka kauan on ollut oireita ja häpeissäni kerroin että noin 20 vuotta enemmän tai vähemmän, mutta viime aikoina vaan enemmän. Huonosta vatsasta oli tullut minulle niin arkista, että en edes ajatellut sen olevan enää epänormaalia. Elinhän ruuhkavuosia, harrastin vähän liikuntaa, söin paljon herkkuja ja elämä oli kaikin puolin stressaavaa. Oletin kaiken edellämainitun olevan syy pahaan oloon. Tietenkin fiksu ihminen olisi mennyt lääkäriin aikoja sitten. Mutta olihan minutkin tutkittu 20 vuotta sitten ja ajattelin vain kaiken olevan paksusuolen toimintahäiriötä.

 

Testeissä selvisi heti seuraavana päivänä laktoosi-intoleranssi, maitosokeri ei kuulemma hajoa elimistössäni ollenkaan, joten kokonaan laktoositon elämä alkoi saman tien. Ajattelin, että no jopas jotain uusiksi meni kaikki mitä jääkaapissa on. Lääkäri pyysi soittelemaan muita tuloksia myöhemmin. Sain noin viikon aikaa totutella laktoosittomaan elämään kun sain puhelimitse tiedon, että minulla on myös keliakia. Lukemat kuulemma niin korkeat, että tulos on varma, ei tarvitsisi edes mennä gastroskopiaan eli mahalaukun tähystykseen.  

 

Tiesin kyllä mitä keliakia teoriassa on, mutta kokemusta gluteenittomasta elämästä ei ollut yhtään. Muistan vain ajatelleeni, että voi hitsi ei minulla ole aikaa tämmöseen. Lapsetkin on niin kranttuja ruokien suhteen ja nyt tämä. 

 

Mutta aikaa oli otettava ja asiaan perehdyttävä. Tapaaminen lääkärin kanssa ja juttelua jatkosta. Olin ihan varma, että minulla on vähintäänkin syöpä johtuen kaikesta gluteenista ja laktoosista kaikkina näinä vuosina. En voinut jättää gastroskopiaa väliin, oli pakko saada varmuus teenkö jo kuolemaa.

 

Kamala pelotella kokemattomia, mutta gastroskopia oli ehdottomasti yksi epämiellyttävistä kokemuksista mitä olen kokenut. Mutta onneksi diagnoosi jäi keliakiaan ja laktoosi-intoleranssiin, eikä suolistosta löytynyt muita sairauksia. Koitin myös ajatella positiivisesti, ehkäpä nyt saan pudotettua painoakin vähän! 

 

Aloitin gluteenittoman ja laktoosittoman elämän, enkä ole sen jälkeen gluteenia ainakaan tahallisesti suuhuni laittanut. Eikä mieleeni tulisi edes kokeilla. Ihan hetken mietin, vaikuttaisiko tämä suunnitelmiin Brasiliaan lähtöön liittyen. Päätin kuitenkin eläväni vaikka kasviksilla muutaman vuoden jos ei muuta syötävää olisi.

 

Onneksi en antanut keliakian vaikuttaa, sillä Brasilia on osoittautunut keliaakikon paratiisiksi. Täällä on nimittäin säädetty jokunen vuosi sitten laki, jonka mukaan kaikissa tuotteissa on luetteva sisältääkö tuote gluteenia vai ei. Jokaisessa suuhun laitettavassa tuotteessa lukee siis "nao contem gluten" tai "contem gluten" eli ei sisällä gluteenia ja sisältää gluteenia. Voi kuinka ihana helpotus arkeemme! Tai minun arkeeni, sillä minähän se perheen ruokavammainen olen. Tästä laista voisi myös Suomi muutoin mielestäni keliakian edelläkävijänä ottaa mallia! 

 

 

Laktoosittomuus Brasiliassa sen sijaan on osoittautunut haasteellisemmaksi. Laktoosittomia maitotuotteita ei alussa juurikaan löytynyt kaupoista. Viime kuukausien aikana olen vasta löytänyt muutamia laktoosittomia tuotteita jopa pikkuisesta lähikaupastamme. Maitotuotteita on ylipäänsä vähemmän kuin Suomessa. Uskaltaisin jopa väittää, että Suomessa on yksi maailman laajimmista maitotuotevalikoimista! Brasiliasta en ole ainakaan vielä löytänyt edes tavallista viiliä, kermaviiliä, smetanaa tai varsinaista "aikuisten" rahkaa. Maidot ja kermat myydään pääasiassa iskukuumennettuna ja niitä säilytetään huoneenlämmössä. Maku on myös senmukainen. Kärsimme todennäköisesti koko perhe kalsiumin puutteesta näiden vuosien jälkeen.

 

Kuitenkin ravintoa on löydetty koko perheelle ja edelleenkään en ole päässyt laihtumaan ainakaan merkittävästi. Gluteenittomuus ei ole täällä yhtä kallista kuin Suomessa, laktoosittomuus sen sijaan on huomattavasti kalliimpaa. Hintatasoltaan Brasilia ja Suomi ovat hyvin pitkälti samaa luokkaa. Onneksi minulla on nyt ollut aikaa tutustua ruokiin ja tarvikkeisiin ajan kanssa. Ei tämä nyt niin kakkajuttu olekaan!