Olet täällä

0

Tänään tein sen. Keräsin kaiken rohkeuteni ja päättäväisyyteni. Kaikki alkoi siitä, kun olin kävelykadulla pysähtyneenä ja pengoin reppuani. Eräs mies kysyi minulta "onko sinulla rahaa?" ja tarjosi lippistään. Vieressäni seisoi huonoryhtinen kepistä tukea pitävä mies likaisissa vaatteissaan. Häkellyin suorasta kysymyksestä ja ikäväkseni jouduin sanomaan etten omistanut käteistä juuri tuolloin. Samalla huomasin haavan miehen päässä ja kysyin onko kaikki hyvin. Mies vastasi kaiken olevan kunnossa ja kiitteli huolenpidosta. Niin hän jatkoi matkaa ja minä myös.

Olin menossa R-Kioskille hakemaan Noccoa, sillä edellisillan lääkkeet väsyttivät vielä niin paljon ettei päiväni käynnistynyt ilman kunnon kofeiini annosta. Päästessäni kioskille mietin miestä ja päätin ottaa riskin, ostin mehua ja ruislastuja. Jos olisin edes hitusen varakkaampi olisin halunnut ostaa kunnon täytetyt leivät, mutta ilman opintotukea ja sairauspäivärahaa on varat tiukilla. 

Lähdin kioskilta sekavin fiiliksin ja päätin löytää miehen. Lähdin samaiselle kadulle missä tapasimmekin enkä nähnyt enää miestä. No enpä tuosta lannistunut ja päätin lähteä kiertämään katuja. Hetken aikaa kierreltyäni en voinut uskoa silmiäni, sama ontuva mieshenkilö likaisissa vaatteissaan onki selässään kulki edelläni. Juoksin miehen kiinni ja pysäytin hänet.

Kerroin, että olen aina halunnut tehdä näin ja avasin reppuni. Annoin miehelle juotavan ja ruislastut. Miehen ilme oli ällistynyt. Hän otti juotavan kiitollisena vastaan ja sanoi, että pidä nuo itse, kiitos. Samalla hän ojensi ruislastuja. Muistan ikuisesti miehen ilmeen,

kun hän sanoi: "siunausta sinulle, on upeaa että kaltaisasi ihmisiä on."

Tämän jälkeen toivotin hyvät päivän jatkot ja siunaukset myös hänelle. Kotia kohti kävellessäni mietin vain mikä ajaa ihmiset tuollaiseen tilanteeseen. On niin surullista nähdä kyseisiä ihmiskohtaloita. Jään aivan sanattomaksi. Mutta nyt tein sen, ostin ruokaa kodittomalle. 

Lisää uusi kommentti