Long time no see!

Olen taistellut sekä tietokoneeni, että itseni kanssa viime aikoina. Tietokone sammuu, kun siihen päin hengittääkin, kirjoituksen lentäessä samalla kuin tuhka tuuleen. Itse taas olen sammunut viime aikoina vähintään yhtä usein kuin tietokoneeni, väsymyksestä siis :D Olen hiukan sairastellut ja tälläkin hetkellä saikulla. Aikaa siis olisi kirjoittaa, jos kone sen sallii. Koitan pidätellä hengitystä.

Ihanaa! Kesä tulee! Se tulee, vaikka ulkona ropiseekin tällä hetkellä sade ikkunaan, eikä tuo lämpötilakaan näytä kovin kesäiseltä. Se tulee, vaikka tammikuun pakkasissa tarpoessa sitä ei olisi ikinä uskonutkaan.

Tämä ihana vihreys jaksaa ilahduttaa joka vuosi!

Kesä tietää monille lomia, juhlia, reissuja ja retkiä. Niin myös keliaakikolle.

Elän sitä aikaa, kun häitä alkaa olla joka vuosi enemmän kuin jaksaisi niitä oikeastaan kahlata läpi. Hääkutsun pamahtaessa postilaatikkoon, on keliaakikon ensimmäisiä ajatuksia: Täytyy muistaa ilmoittaa ruokavaliosta! Jos siitä ei pyydetä ilmoittamaan, herää ajatus: Mitenköhän tästä ilmoittaisi kohteliaasti..
Itse juhlassa saattaa keliaakikko pahimmassa tapauksessa joutua juoksemaan ympäri keittiöitä kyselemässä, mikä ruoka mitäkin sisältää. Parhaimmassa tapauksessa ruokarajoitteet ovat kuitenkin merkitty selkeästi. Se tuntuu mukavalta ja juhlalliselta. Se tuntuu tasa-arvoiselta.

Myös reissuilla ja retkillä on usein ensimmäisenä ajatuksena ruoka! Niin se vaan menee. Ihminen sattuu tarvitsemaan ruokaa. Vasta keliaakikkona on tajunnut, kuinka suuri osa ruokailu on sosiaalista kanssakäymistä. Usein sairaudet koetaan hyvinkin henkilökohtaisina. Eihän kukaan halua esitellä itseään uudelle tuttavuudelle ja samassa lauseessa kertoa sairauksistaan. Keliaakikko joutuu usein tällaisen tilanteen eteen, haluamattaan. Keliaakikko ei voi ottaa lomaa keliakiasta. Se on mukana oli sitten kotimaassa tai ulkomailla. Oli sitten kesä tai talvi.

Avointa mieltä, sitä todella tarvitaan!

Mukavaa kesän odottelua!