Olet täällä

lapsen keliakia

Anonymous (ei varmistettu)
8

Syksyllä 2013 se alkoi. En osaa tarkasti sanoa koska, enkä sitä, kuka siihen kiinnitti ensimmäiseksi huomiota. Se syksy oli meille kaikille ihan hirveän rankka. Lasten isä lähti toiselle paikkakunnalle lähes vuoden kestävään koulutukseen, ja minä olin arkipäivät yksin lasten kanssa. Minulla oli uusi, vastuullinen työ. Aava oli vasta keväällä aloittanut päiväkodissa täytettyään kaksi vuotta, ja se näkyi iltaisin. Uhma oli aikamoinen. Henrik aloitti tuona syksynä ensimmäisen luokan ja oli koulun jälkeen lähes viiteen asti joka päivä iltapäiväkerhossa, ja oli sen vuoksi iltaisin aivan loppu.

Anonymous (ei varmistettu)
12

Punatiilinen, kaksikerroksinen rivitalo Pirkanmaalla. Viereisellä niityllä laiduntaa kesäisin lehmiä ja talvisin laukkaa ratsukoita ohi niin, että lumi pöllyää. Niitä me katselemme ikkunasta kuin parasta luontodokumenttia ja ihmettelemme, mihin oikein muutimme vuosi sitten Keski-Suomesta. Aika moni asia on vielä outoa, jännittävää, ihanaa ja haikeaa.

0

Teksti Tarja Korpinen

Muistan aina sen puhelun kun silloin kolme vuotiaan tyttäremme Ninnin lääkäri soitti ja kertoi, että verikokeiden perusteella Ninnillä on vahva epäilys keliakiasta. Siinä samassa näin silmissäni ruokatarjottimen, jota vein potilaalle vajaa kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Potilaan ruokavalio oli laktoositon ja gluteeniton. Tuntui, että lysähdän kokoon ja että minun pitää lapselleni tarjota niin ankeaa ruokaa!

2

Kun kolmetoista vuotta sitten kuulin lääkäriltä, että silloin 4-vuotiaalta tyttäreltäni Kaisalta oli löydetty keliakia, olin huojentunut. Ihanaa, se on vain keliakiaa!

Suhtaudun keliakiaan vieläkin samalla huojennuksella kuin vuosia sitten. Pienen lapsen kasvun pysähtymiselle kun olisi voinut löytyä monta muuta, paljon vakavampaa syytä. Vaikka keliakiakin on vakava sairaus, on sen kanssa voinut elää täysipainoista ja onnellista lapsiperheen elämää.

Sivut

Tilaa syöte RSS - lapsen keliakia