keliakia

Kevätauringon piristämänä olin ajatellut kirjoittaa lyhkäisen kirjoituksen positiivisuudesta, mutta tällä kertaa sattuma heitti jotain muuta tärkeää, josta on ihan pakko kirjoittaa. Viime perjantaina Esikoinen tuli koulusta kotiin ja hänen kasvoillaan näkyi niin aprillipilojen hauskuus ja jännitys mahdollisesta äidin jekuttamisesta, kuin myös jokin muu tunne, mihin ei positiivisuus ainakaan liittynyt. Jäin odottamaan äidinvaistojen valpastuttamana.

Minusta on ihana kertoa silloin kun löydän jotain ihanaa. Eilen olimme ystävän kanssa Vantaan Jumbossa ja mietimme, että mihin menisimme kahville. Sanoin ystävälle, että käyn haastattelemassa Arnoldsin kahvilan työntekijää. Olin aiemmin jo kuullut, että heillä on gluteenittomana joku heidän oma kehittelemänsä jyväsämpylä. Minulla ei itselläni ollut mitään tuntumaa aiemmin Arnoldsin kahvilasta ja sen gluteenittomista tuotteista, jotenkin olen sen ohittanut aina aiemmin. 

Kun sairastuin keliakiaan, niin menin hetkellisesti sekaisin siitä, että en saanut enää syödä rakastamaani Elovenan kaurahiutaleita. Olen aina ollut hyvin nirso kaurahiutaleiden ja puuron suhteen. Mikään muu hiutale ei mulle kelvannut ennen keliakiaa kuin Elovena. Kun sitten keliakia tuli ja sotki mun ruokailutottumukset, niin tuli hetkellisesti tai oikeastaan aika pitkäksikin aikaa mulle vähän tenkkapoo meininki, että mitäs nyt. Testasin kaikki markkinoilla olevat gluteenittomat kaurahiutaleet, eikä mikään hiutale ollut mun mieleeni.

Pari viikkoa sitten kutsuin luokseni muutaman ystävän. Törmäilemme aina silloin tällöin yliopistolla, mutta pidämme päivittäin tiiviisti yhteyttä WhatsAppin välityksellä. Välillä on siis ihanaa vaan rauhassa istahtaa pöydän ääreen jutustelemaan ilman kiirettä. Tai minun luona vieraat istuvat usein lattialla, koska yksiöni ei pidä sisällään kovin montaa tuolia :D Mutta onneksi se ei ystäviäni haitannut, vaan monta tuntia täällä rupateltiin, taidettiin vähän juorutakin.