gluteeniton

Eilen tein kevyen paluun arkeen muutaman viikon joululomalta. Olin yliopistolla kahvittamassa yhdessä tilaisuudessa ja samalla vein yhden kurssin viimeistellyn oppimispäiväkirjani opettajan toimistohuoneen postilaatikkoon. Nyt keväällä on ihan uusia juttuja opintojen saralla, saa nähdä miten niistä selviän. Koko viime syksyn sain ihanasti opiskella pelkästään kirjallisuutta, mutta nyt keväällä käyn pakollisia ruotsin- ja englanninkursseja. Ensi vuonna kirjoitan kandidaatintutkintoa, joten kaikki pakolliset on hyvä suorittaa ajoissa alta pois.

Minulla on ollut keliakia-diagnoosi pian 10 vuotta. En ole päässyt osallistumaan mihinkään varsinaisiin vertaisryhmiin, koska asun 150 kilometrin päässä lähimmästä keliakiayhdistyksestä. Vertaistukea olen kuitenkin onnekseni saanut satunnaisesti samalla paikkakunnalla asuvasta entisestä työkaverista. Hänen luonaan oli mukava piipahtaa kylässä, kun tiesi, että kahvilla saa varmasti myös jotain purtavaa. Jaoimme oirekokemukset, mutta oli meillä myös muutakin juteltavaa.

Tarinani kesäkoulustani Hollannissa jatkuu, 2.osa (1. osa luettavissa täältä)

Tunteiden jakaminen

Kun odottaa lääkärin soittoa ja koetuloksia sitä helposti pelkää pahinta. Kuvittelee melkein oman kuolemansa läpi ja murehtii miten perhe selviää. Kun itse sain kuulla puhelimitse sairastavani keliakiaa koin äärimmäisen suurta helpotusta. Tieto tuli täytenä yllätyksenä, mutta olin ikionnellinen ettei kyseessä ollut mitään vakavampaa. 

Viime viikon olin kesäkoulussa Hollannissa paikassa, jossa myös majoituimme. Olin ilmoittanut ruokavalioni etukäteen. Hollanninkielistä käännöstä keliakian vaatimasta ruokavaliosta en löytänyt, mutta englanninkielisen otin mukaani, vaikka en sitä sitten käyttänytkään. Ensimmäisenä iltana illallisen saaminen vaikutti ensi alkuun hankalalta. Niukasta ruokalistasta ei selvinnyt, mikä ateria on gluteeniton. Buffet-illallisella olisi kuulemma ollut erilaisia pastaruokia.

Etkö voi syödä edes korppuja?