gluteeniton

Hei. Olen jo pidemmän aikaa pohtinut omaa ruokavaliotani ja kokenut sen joskus jopa vaivaannuttavaksi. Olen jättänyt gluteenin lisäksi oman hyvinvointini vuoksi ruokavaliostani pois punaisenlihan, kaikki herkut, joihin on lisätty sokeria ja tietysti laktoositon olen ollut aina. Eli raakakakut ja smoothiet menevät vielä ruokavaliossa mukana. Samoin kaali, sipuli ja palkokasvit ovat vain välttämättömissä tilanteissa lautasellani. Ruokavaliota on nyt takana 100 päivää ja olo on ollut todella hyvä.

Kevätauringon piristämänä olin ajatellut kirjoittaa lyhkäisen kirjoituksen positiivisuudesta, mutta tällä kertaa sattuma heitti jotain muuta tärkeää, josta on ihan pakko kirjoittaa. Viime perjantaina Esikoinen tuli koulusta kotiin ja hänen kasvoillaan näkyi niin aprillipilojen hauskuus ja jännitys mahdollisesta äidin jekuttamisesta, kuin myös jokin muu tunne, mihin ei positiivisuus ainakaan liittynyt. Jäin odottamaan äidinvaistojen valpastuttamana.

Joskus sitä kyllästyy kaupan valmiiseen gluteenittomaan tarjontaan ja silloin on parasta ottaa omat keinot käyttöön ja alkaa leipomaan. Anopin synttäreitä vietettiin viikonloppuna ja kun olen ainoa gluteeniton lähipiirissämme, niin menen usein kylään oma kakku mukana. Näin ei kenenkään tarvitse nähdä mun takia vaivaa.

Aikoinaan olin kova leipomaan, mutta sittemmin leipomiset jäivät vähiin. Keliakian myötä olen taas ottanut sitäkin taas mukaan kehiin. Itse leipomalla tietää usein, että saa sitä mitä tilaa. 

Viime viikot ovat olleet hieman kiireisiä. Olen niin monenlaisissa asioissa mukana ja teen vielä työn ohessa kaikenlaisia omia projektejani.  Siksi elämä on välistä hyvinkin kiireistä. Yksi viime viikkojen kiireen syy on ollut se, että minulta ja Hellapoliisin Katilta ilmestyi kirjakauppoihin juuri uusi kirja. Supersmoothiet - mangosta mustikkaan. Itselleni tämä oli neljäs kirja, jossa olen mukana tai jonka olen tehnyt. 

Tiedättekö sen tunteen kun kahvilan työntekijä tunkee sormensa paljain käsin sun pullaasi tai sämpylääsi testatakseen onko sämpylä tai pulla sulanut? Minä tiedän. 

Kun sairastuin keliakiaan, niin mun ravintoterapeutti pyysi olemaan gramman tarkka ruokavaliossaan ja se jäi mulle päälle. Kurkin aina, että mitä kahvilan tiskin takana tapahtuu. Vaihdetaanko hanskat ja otetaanko puhtailla pihdeillä tuotteita ja niin edelleen. 

Osallistuimme ensimmäistä kertaa ikinä Ravintolapäivään. Mikä olisikaan voinut olla parempi kohde meille kuin Keliakianuorten Kelicafe Tampereella Keliakialiiton keskustoimistolla?

Kerroin etukäteen Aavalle, että menemme kahvilaan, jossa kaikki on gluteenitonta. Siis ihan kaikki, hän saisi valita ihan minkä vain! Aava alkoi nauraa ja sanoi, että sinne ei saa sitten ketkään vehnät (gluteenia syövät) tulla! Se olisi tietysti ollut ihan oikein perheemme kaikkea syöville vehnille, mutta otimme heidät kuitenkin mukaan.