diagnoosi

Nyt jännittää. Tästä alkaa ensimmäinen blogitekstini ikinä! Vaikka rakastankin kirjoittamista, ollaan nyt niin jännän äärellä, että tässähän meinaa vähän jäätyä!

On ensimmäisen virallisen postauksen aika. Astuessa kirjoittajaksi uuteen blogiin tuntuu olo kovin avoimelta. Mitään tietoa siitä kuinka moni ihminen tätä tulee lukemaan, ei ole. Kuinka suurelle yleisölle kirjoitan ja kenelle? Kirjoitan meidän yhteisölle. Meille keliaakikoille. Olen jännittänyt ensimmäisen tekstin kirjoittamista viimeisen viikon ajan. Kuinka aloitan? Mitä kirjoitan ja mistä kirjoitan? Hetken aikaa pohdittuani asiaa, päätin aloittaa hyvin tavanomaisesti kertomalla kuinka minä sairastuin keliakiaan. 

Kolme vuotta sitten sain diagnoosin elinikäisestä sairaudesta. Tuolloin elämäni muuttui lopullisesti parempaan. En ole enää kehoni ja sen sairauksien armoilla tai heiteltävissä. Minulla on sairaus, jonka suhteen olen niin onnekas, että pystyn hoitamaan sitä jokaisella aterialla.

Ensimmäistä kertaa epäilin keliakiaa 2010. Minua ei kuunneltu lainkaan. Useimmiten intettiin siitä, ettei suvussani ole keliakiaa. Hymähdin yhtä usein lääkäreille: ”Niin, ei ole kun ei ole tutkittu”. Tilanne ei edennyt mihinkään.