arki Brasiliassa

Ola! Bom dia! Boa tarde! Tudo bem? Tudo bom! Ihanat tervehdykset joita kuulen naapurustossa jokaisen vastaantulijan suusta kellonajasta riippuen. Tuttu tai tuntematon, tervehdys tulee kaikkien suusta. Nyt olen jo oppinut vastaamaan tai joskus jopa sanomaan nuo lauseet ensin. 

Oma maa mansikka, muu maa mustikka.. en koskaan ole oikein tajunnut tuota sanontaa. Tykkään sekä mustikoista että mansikoista yhtä paljon. Rakastan tavallista omakotitaloamme Suomessa, enkä koskaan haluaisi luopua omasta vaivalla kunnostamastamme kodista.  Olen myös rakastunut kotiimme täällä Brasiliassa, tai sanoisinko enemmänkin olosuhteisiimme. Olosuhteisiin, joita emme Suomessa todennäköisesti koskaan tule saavuttamaan. Olosuhteisiin, jotka aikanaan jäävät ihaniksi muistoiksi. 

Reilu vuosi arkielämää takana Brasiliassa, Rio de Janeirossa! Uskomatonta kuinka aika liitää nopeasti silloin kun on kivaa. Lauseessa on oltava oikeasti perää, sillä asiasta on olemassa niin paljon viisauksia ja biisejä. En tiedä kaipaako "kivaa" sen enempää perusteluja, mutta kun on lapsesta asti tehnyt töitä ja saa muutaman vuoden olla kotirouvana se jo pelkästän on kivaa. Kenties mieheni on asiasta eri mieltä, mutta itse hän meidät tänne toi.