Olet täällä

Järkytys tuli kassalla, sillä ruokalasku ikään kuin pompsahti.

 

Nyt on takana 23 ja puoli vuotta keliaakikon elämää. Elän tervettä eläkeläisen elämää. Keliakiadiagnoosini tehtiin vuonna 1991 kesäkuun ensimmäisellä täydellä viikolla. Silloin tyypillinen keliakiadiagnoosin saanut oli 41-vuotias nainen – juuri kuten minä.

Olin juossut verikokeissa parisen vuotta. Veriarvot kulkivat kuin vuoristorataa, ainoa vakio niissä oli alhainen hemoglobiini ja korkea senkka. Olin myös valtavan väsynyt ja laihduin niin, että vaatteet roikkuivat päällä kuin henkarissa.

Tähystävä lääkäri kysyi, etteikö kukaan koskaan ole epäillyt minun sairastavan keliakiaa. Mikäs se on? Kuulin sanan ensimmäisen kerran.

Voi sitä onnen tunnetta, jota silloin tunsin, kun kuulin sairastavani keliakiaa. Ei lääkehoitoa, vaan ruokavaliosta pois vehnä, ruis, ohra ja silloin myös kaura. Ihan helppo juttu, kerroin työkaverille, joka oli sitä mieltä, etten voi enää syödä mitään.

Kyllähän minulle sitten ajanoloon selvisi, ettei keliakiaruokavalion noudattaminen ole aina ihan yksinkertaista. Työskentelin silloin kirjapainossa ja paikallinen keliakiayhdistys oli tehnyt juuri painotyötarjouspyynnön. Oli onnellinen sattuma, että kuulin yhdistyksestä ja pääsin sen jäseneksi sillä samalla viikolla. Näin pääsin heti vertaistuen piiriin.

Ensimmäinen kauppareissu uutena keliaakikkona oli melkoinen seikkailu. Lähikaupasta, jossa tavallisesti kävimme, ei jauhoja eikä leipiä löytynyt. Iso marketti lähistöllä oli tuotteiden suhteen paremmin varustettu. Järkytys tuli kassalla, sillä ruokalasku ikään kuin pompsahti.

Kunnat maksoivat harkinnan varaista tukea 200 markkaa kuukaudessa, mutta alkava lama vei kaikki harkinnanvaraiset tuet. Kotona minulla oli kuusihenkinen perhe ja olin silloin perheen ainoa keliaakikko. Ruuanlaitto sekä leivonta kokivat mullistuksen. Tästä eteenpäin kaikki yhdessä syömämme ruuat olivat gluteenittomia.

Huomasin pian, että tulee huomattavasti edullisemmaksi leipoa itse gluteenittomat leivät, pullat ja muut kahvileivät. Olen aina leiponut paljon, nyt vaan piti opetella uusi työjärjestys.

Keliakia todettiin myös kahdella vanhemmalla lapsellani heidän tullessaan aikuisikään. Molemmat ovat jo parikymmentä vuotta tätä ruokavaliota noudattaneet.

Olen kouluttautunut keliakian kokemuskouluttajaksi. Yleinen, minulle esitetty kysymys on ollut ”Mitä sinulle tapahtuu, jos syöt gluteenia, esimerkiksi pullan?” Olen vastannut, että päätään voi huijata, mutta suoltaan ei. Gluteenittomasta ruokavaliosta poikkeaminen aiheuttaa aina tulehduksen suolessa. Tätä kirjoittaessani mietin, että eihän sydänlääkettä päivittäin tarvitseva ota joskus huvikseen vaikkapa diabeetikolle tarkoitettua pilleriä.