Olet täällä

Ikävintä on juuri silloin, kun vieraisilla ollessa emäntä on vaivalla tehnyt leipomuksia ja minä mietin, että kehtaanko kysyä millä jauhoilla olet leiponut.

 

Olen 40-vuotias nainen. Minulla oli iho-ongelmia vuosien mittaan ja opin välttämään pähkinöitä ja tomaattia sekä käyttämään aina käsineitä siivotessa. Välillä oireilivat kädet, välillä kasvoissa oli kutisevaa röpölöä, mutta jotenkin aina syy löytyi ihovoiteesta tai muusta vastaavasta.

Tilanne paheni oleellisesti: raavin pakonomaisesti pyöreitä läikkiä käsivarsissa ja öisin raavin jalkani verille. Kädet olivat turvonneet ja haavat vuosivat. Tätä ei enää oikein voinut laittaa elämänmuutoksen aiheuttaman stressin piikkiin. Koska suvussa on keliakiaa, kokeilin joulun aikoihin vehnätöntä ruokavaliota ja kutina helpottui kahden viikon jälkeen. Työpaikkalääkärini sanoi kokeilustani: kun oireet on tarpeeksi pahat, voi kaksi viikkoa hyvinkin auttaa ja laittoi jatkotutkimuksiin.

Ihokeliakia toteaminen oli helpotus, koska oireeni olivat niin hankalat ja kokonaisvaltaiset. Kotona ruoan laitto vaati hieman opettelua ja kaupassa käynti kesti kauemmin tuoteselosteiden lukemisen vuoksi. Ainoa kerta, kun ruokakaupassa on tullut väsynyt fiilis, oli kun tajusin että soijassakin on vehnää.

Jossain vaiheessa olin kutsuilla, joiden emäntä oli viitseliäästi leiponut gluteenittomia leivonnaisia. Sehän oli käsittämätöntä luksusta ja sain lopun piiraasta kotiin. Herkuttelin hyvällä omallatunnolla. Ja pam: viiltohaavat ilmestyivät käsiin. Jauhot sisälsivät vehnätärkkelystä. Lääkäri oli kehottanut luontaisesti gluteenittomaan ruokavalioon, mutta en ollut täysin sisäistänyt ajatusta.

Ikävintä on juuri silloin, kun vieraisilla ollessa emäntä on vaivalla tehnyt leipomuksia ja minä mietin, että kehtaanko kysyä millä jauhoilla olet leiponut. Julkisilla paikoilla jätän useasti kakut syömättä. Rasittavinta on tarkistaa ja kysellä uusissa ravintoloissa ja työpaikkaruokaloissa. Silloin kun luontaisesti gluteeniton ruokavalio on tuntematon asia, sorrun selittämään, että vehnätärkkelys aiheuttaa viiltohaavoja käsiin.

Hienoimpia hetkiä ovat, kun myyjä heti tietää mitä luontaisesti gluteeniton tarkoittaa tai kuulen sanat ”meillä on kaikki luontaisesti gluteenitonta”, kuten kävi yhdessä helsinkiläisessä kahvilassa.

Yllättäen tämä on ollut suurempi asia kolmevuotiaalle pojalleni kuin itselleni. Hän ihmetteli joskus itku kurkussa, kun en syönyt pullapalaani tai että minulla ei ollut lainkaan syötävää. Nyttemmin molemmat lapset kysyvät luontevasti, onko tässä sinun jauhoa tai tuovat karkkirasian minulle luettavaksi.

Olen oppinut myös itsekkyyttä. Mikäli teen kahdenlaisia lättyjä, laitan talteen itselleni mitä en jaksa syödä. Tai ostaessani lämpöisiä karjalanpiirakoita, en tarjoa niistä yhtäkään miehelleni.

Painoni laski jonkin verran keliakian toteamisen jälkeen ja saatoin saada kommentin, että oletko ollut jollain dieetillä. Juu, gluteenittomalla.

Olen oppinut varaamaan myslipatukan mukaan. Reissussa ollessa arvioin ravintolan ulkopuolella, kannattaako yrittää vai olenko syömättä. Ulkomailla matkustaessani en syö lainkaan leipää, koska vehnätärkkelyksen määrästä ei ole tietoa. Seisovassa pöydässä arvioin. Ravintolassa annan liiton sivuilta tulostamani lapun, mutta vehnätärkkelyksestä en osaa kertoa. Pitää vain luottaa.

Saattaa sisältää vehnää -tuotteita en voi syödä. Sekin tuli testattua viime jouluna. Nyt tuli testattua ravintola, joka ei voi taata täyttä gluteenittomuutta, koska ilmassa on jauhoja. Kasvojen iho reagoi tällä hetkellä.

Gluteeniton ruokavalio alkaa olla tunnettua, luontaisesti gluteeniton ruoka taas ei aukea edes kaikille ruoka-alan ammattilaisille. Välillä tämä jatkuva kyttääminen väsyttää. Toisaalta olen lähes onnellinen, että todella hankaliin oireisiini löytyi näin helposti selvyys sekä apu.

Kun kirjoitin tämän oman tarinani, tajusin miten terapeuttista se oli. En ole ajatellut, että henkistäkin puolta pitäisi läpikäydä. Jatkuva keliakiasta vaahtoaminen on lähinnä ärsyttänyt, onhan niitä nyt hankalampiakin asioita. Nyt on tullut turnausväsymystä, koska olen huomannut, mitä pienimmästäkin herpaantumisesta seuraa: ihon turpoamista, ihottumaa ja viiltohaavoja.