"En edes muista aikaa ennen keliakiaa. Olin 4-vuotias, kun minulla todettiin keliakia. Äiti on kertonut, että en oireillut vatsallani tai muutenkaan ennen diganoosia. Neuvolan 4-vuotistarkastuksessa havaittiin, että kasvuni oli pysähtynyt. Siitä alkoivat tutkimukset.

Ensimmäinen keliakiaan liittyvä muistikuvani on kaverini synttäreiltä. Synttärikakun piti olla gluteeniton, ja niin kaverini äiti varmasti itsekin luuli. Mutta ei se ollut, ja kotiin päästyäni minulle tuli huono olo. Jos syön vahingossa gluteenia sisältävää ruokaa, tulee minulle parin tunnin päästä ruokailusta huono olo ja lopulta oksennan. Onneksi en ole saanut gluteenia vahingossakaan enää moneen vuoteen.

Minua ei ole koskaan kiusattu keliakian takia. Ehkä siksi, että se on ollut kavereillekin tuttu juttu jo niin monen vuoden ajalta. Uudetkin kaverini ovat ottaneet asian hyvin, sillä keliakia ei enää ole mikään uusi juttu. Siitä on puhuttu koulussakin terveystiedon tunnilla, joten keliakiassa ei ole enää mitään ihmeellistä.

Toki joudun usein vastaamaan kysymyksiin että mitä minä oikein voin syödä? Ihmiset eivät ehkä aina ymmärrä, että vehnäjauhot voi korvata gluteenittomilla jauhoilla. Usein ajatellaan, että en voi syödä ollenkaan esimerkiksi leipää, pastaa tai leivonnaisia. Mutta senkin he ymmärtävät, kun selitän.

Ja se ihmetyttää monia, miten esimerkiksi vehnää voi olla vaikka suklaassa tai irtokarkeissa. Olen oppinut jo hyvin tietämään esimerkiksi ne suklaat tai karkit, joita en voi syödä. Toki tarkistan tarvittaessa tuoteselosteetkin, jos vähääkään epäilen sen sopivuutta minulle.

En koe, että jäisin mistään paitsi keliakian takia. Toki on yksittäisiä tilanteita, kuten kahvila- tai ravintolakäyntejä, joissa saatan joutua valitsemaan jonkin muun leivoksen tai ruoan mitä alunperin olisin halunnut. Ja etelänmatkoilla on ollut ärsyttävää joutua ottamaan ilta toisensa jälkeen aina sitä samaa kanaa tai lihaa, kun olisin halunnut vaikka pastaa. Mutta ne ovat olleet tilanteita, joihin olen tottunut, eikä niistä varsinkaan nyt enää ole minulle mitään suuremman harmin paikkaa ollut. 

Joku saattaa kysyä, että kaipaanko vaikka ruisleivän makua. Miksi kaipaisin, kun minusta esimerkiksi Vuohelan Mini Revityt maistuu ihan ruisleivältä."

Kaisa, 18