Nyt pääsin näin pitkälle. Olin unohtanut salasanat ym. On ehtinyt olla paljon arkea ja juhlaakin. Tästä taitaa tulla oikea Peppi Pitkätossun kahvikutsut -juttu. Olin niin innoissani kun näin hienoja kakkuja. Kävin muutamissa lakkiaisissa. Aioin ottaa mukaan myslipatukan, syystä jonka varmaan jokainen keliaakikko arvaa. Se unohtui, eikä ollut tarpeenkaan. Tarjolla oli kaikkea mahdollista herkkua gluteenittomana. En keksi lajia mitä ei olisi ollut. En tietenkään maistanut ihan kaikkea. Monet emännät ovat huomanneet, että perunajauhoilla tehty täytekakkupohja on parempi kuin vehnästä leivottu eli tarjolla olikin vain gluteenitonta kakkua. Hyvä idea!

Kodit olivat juhlakunnossa, lahjakkaat sankarit kauniita. Kyllä kannattaa juhlia! Tietysti ammattiinvalmistuneita pitää myös muistaa. Itse kirjoitn ylioppilaksi yhdessä vanhimman tyttäreni kanssa. Kävin pari vuotta etälukiota. Olen käynyt aika monta koulua, lukiossa jouduin lukemaankin. Ehkä nyt vähän paremmin ymmärrän koululaisia, en vaadi liikaa.

Häissäkin olen käynyt tässä kuussa. Siellä gluteenittomat leivonnaiset oli laitettu eri pöydälle. Minusta se on hyvä käytäntö. Ruuat tehdään yleensä kaikille vieraille sopivaksi.

Kahvihetkistä vielä. Viime kesänä lähdimme reissuun. Pysähdyimme kyläilemään välillä. Keliakia oli vielä uusi juttu minulle. Tietysti kahviteltiin. Join pari päivää mustaa kahvia isoista ja pienistä kupeista. Kupit alkoivat tuntumaan jo tosi suurilta. Puhuttavaa riitti. En tiennyt miten kertoa kohteliaasti, että pullat ei passaa. Kotiin tullessa aloin etsimän tietoa ja olenkin saanut sitä Keliakialiiton sivuilta. Samoin kaupassa ja ruokapaikoissa piti opetella kyselemään. Suurin tuki ovat kohtalotoverit, varsinkin sisko. Kuvaksi löytyi osa paikallisesta muistomerkistä.

Kesä on saapunut! (kuvat menee vinksin vonksin)