Olet täällä

0

Ne onnekkaat, jotka lomailivat heinäkuussa, saivat tänä vuonna nauttia ihanasta auringonpaisteesta ja lämpimistä keleistä. Itse vietin käytännössä koko heinäkuun mökillä Suomessa sekä Haldenissa Norjan ja Ruotsin rajalla. Uimaan ja rannalle lähti lähestulkoon joka päivä ja mieliala oli korkealla! Koko vuoden stressit ja kiireet tuntuivat jääneen lopullisesti taakse.

Kesällä tuli myös ajettua sellaisen ravintolan ohi kuin Paakari. Mietin, mistä tuo ravintolan nimi oli oikein tuttu. Sitten muistin yhtäkkiä oheisen Aamulehden jutun vuodelta 2016:

https://www.aamulehti.fi/ruoka/nyt-on-suoraa-puhetta-ravintoloista-ketjut-viilaavat-asiakasta-linssiin-koulutus-pain-persetta-24045988/

Gluteenittomuus alkaa olla ravintolapiireissä yleinen vitsi”. Tämän olen kyllä valitettavasti itsekin saanut kokea. Ymmärrän kyllä, etteivät ravintoloitsijat vitsaile keliaakikoille tai sille, että meidän on sairautemme takia noudatettava gluteenitonta ruokavaliota. Mutta mitä varten minulle pitää tuhahtaa ja nauraa pahantahtoisesti selän takana, jos tilaan gluteenittoman version ilman, että mainostan keliakiaani erikseen? Minusta tilaus tulisi ottaa vakavasti, oli syy gluteenittomaan vaihtoehtoon mikä tahansa. Miksi edes tarjota gluteenitonta vaihtoehtoa, jos on naurettavaa, että joku muu kuin keliaakikko tilaa sellaisen?

Kerran sain kokea tällaisen keittiöhenkilökunnan välinpitämättömyyden eräässä lounaspaikassa: ilmoitin haluavani gluteenittoman annoksen, joka sitten loppujen lopuksi sisälsi vehnää. Kokki ei edes tuntunut olevan pahoillaan tästä, vaan kysyi minulta ”tuleeko sinulle vai joitakin oireita tuosta?”.

Sulhaseni on tästä episodista varmaan vielä enemmän traumatisoitunut kuin minä. Joka kerta nykyään, kun tilaan ravintolassa gluteenittoman annoksen, hän lisää vielä ”Sen sitten pitää olla myös gluteeniton, sillä hänellä on keliakia. Hän ei siis saa saada ollenkaan gluteenia, ymmärräthän?”.

Siihen alkaa olla jo vähän tottunut, että muiden ihmisten silmissä gluteenittomuudelle ja muille erikoisruokavalioille nauretaan ”gluteeniton-laktoositon-mauton” -tyyppisesti. Kerrankin eräissä sukulaisjuhlissa yksi vieras katsoi ruokien vieressä olleita ”gluteeniton, laktoositon, kananmunaton” -lappuja ja tuhahti ”kylläpä on sitten ärsyttävää, ettei mitään voi syödä ilman, että näitä lippuslappusia on siinä vieressä”. Mieleeni juolahti sanoa tälle vieraalle vaikka mitä, mutta päätin kohota tilanteen yläpuolelle. Tämäkin lausahdus johtui varmasti vain kokemuksen puutteesta. Mutta toivon todella, että asenne ei ole tällainen ravintola-alan ammattilaisilla, eikä varmasti suurimmalla osalla olekaan. Olen saanut erinomaista palvelua ja maittavaa gluteenitonta ruokaa lukuisissa paikoissa ilman naureskelua ja tuhahtelua. Enkä edes tällöin näyttänyt sairaustodistustani.

Lisää uusi kommentti